Bob Lazar - CetinBAL-GSM:+90 05366063183-Turkey/Denizli

Maapallon ulkopuolelta mahdollisesti tulevia esineitä on havaittu jo kauan, mutta suuri osa ns. tunnistamattomista lentävistä esineistä (engl. Unidentified Flying Object, UFO) selittyy tavanomaisilla kohteilla. Pieni osuus (n. 5 - 10 %) ilmiöistä jää tuntemattomiksi.

UFO - onko se kone vai mikä?
Corso ja Lazar kertovat

Teksti Markku Manner

Osa suuresta yleisöstä ja myös tieteellisten yhteisöjen jäsenistä on arvioinut UFOt lähinnä tieteiskuvitelmiksi (science fiction), harha - aistimuksiksi tai lehdistön ja muiden (joukko)tiedotusvälineiden sensaatio- ym. jutuiksi. Nykyään käsitykset UFO - ilmiöistä ovat muuttumassa. UFOihin, tunnistamattomiin lentäviin kohteisiin on kiinnitetty kasvavaa huomiota sen jälkeen, kun eversti Philip J. Corso ja William J. Birnes julkaisivat v. 1997 kirjan "The Day After Roswell". Tässä teoksessa myönnetään, että Yhdysvalloissa erityisesti armeija on tutkinut salaa UFOja. Itse asiassa Roswell´in tapaus heinäkuun alussa v. 1947 aloitti tapahtumakulun,jonka jälkeen maailma ei enää ole ollut entisensä. Tavallisesti kaikenlaisiin ufo- ja humanoidiasioihin hyvin kriittisesti suhtautuvat sotilashenkilöt saivat selkeitä aineellisia todisteita vieraan sivilisaation olemassaolosta.

Yhdysvaltojen Uuden Meksikon osavaltiossa putosi Roswellin lähelle heinäkuun 4. päivän jälkeen pyöristetyn kolmion muotoinen, pientä avaruussukkulaa muistuttava kone, jossa oli mukana viisi pientä ihmisenkaltaista olentoa. The Day After Roswell-kirjassa tehdään Yhdysvaltojen armeijan tutkimus- ja kehitysosaston virallisella arvovallalla täysin selväksi,että Roswellin tapaus on totta ja virallinen peitetarina alueelle pudonneesta kaasupallosta tai tutkaheijastimesta oli tekaistu. Armeijan oli keksittävä jotakin, siksi että ei haluttu herättää kansallista ja mahdollisesti maailmanlaajuista paniikkia. Philip J. Corso mainitsee nimenomaan tämän syyn asioiden salaamiseen.

Yhdysvalloissa liittovaltion tilintarkastusvirastoa vastaava General Accounting Office (GAO) julkaisi v. 1994 tietoja, joiden mukaan Roswell-tapauksesta ei löydy Maan ulkopuoliseen alukseen tai tuntemattomiin olentoihin viittaavia asiakirjoja. Tapahtuma-ajalta on tavanomaiseen armeijan toimintaan ja lentovoimien kokeiluihin liittyvää materiaalia. Voidaan olettaa, että asiakirjoja on myös hävitetty (koska kaikkia asiakirjoja ei luonnollisestikaan tarvitse säilyttää, arkistointiohjeiden mukaan ns. tarpeettomia dokumentteja voidaan poistaa).

Yhdysvaltojen ilmavoimien virallinen kanta on ollut, että mitään erikoista ei tapahtunut vuonna 1947. Philip J. Corson mukaan salaamiselle on ollut hyvät syyt. Roswellin tapaus oli niin erikoinen, että sitä koskevia tietoja ei ilmeisesti edes annettu tavanomisiin armeijan arkistoihin. Philip J. Corso toimi Yhdysvaltojen armeijan tutkimus- ja kehitysosaston (Research and Development Division´in) johtajana sekä mm. erilaisissa teknisissä tehtävissä 1940 - 1960-luvuilla.

Vuonna 1961 käynnistettiin useita projekteja Roswellin lähelle pudonneesta aluksesta tehtyjen löytöjen perusteella. Mikropiirit, optiset kuidut, hämäränäkölaitteet ts. yökiikarit, erityisvahvat tekstiilikuidut, laser ja sähkömagneettiset lentomenetelmät ovat olleet suoria seurauksia Roswell-tapauksesta, koska kaikkien näiden teknisten keksintöjen esimerkit löydettiin heinäkuun alkupuolella 1947 Roswellin lähelle pudonneesta aluksesta. (Corso - Birnes 1997, s. 115). Kenraali Arthur Trudeau oli pitkälti tietoinen näistä asioista, koska Philip J. Corso raportoi suoraan Trudeau´lle. Näillä molemmilla henkilöillä oli niin merkittävä asema Yhdysvaltojen armeijassa, että he eivät missään tapauksessa tahtoneet joutua naurunalaisiksi väitteidensä vuoksi.

Toisin sanoen, on "melkein" myönnetty UFOjen olemassaolo. Yhdysvalloissa otettiin jopa käyttöön "avaruusromun" keräämismenettely 1950-luvulla, jos avaruudesta putoaa Yhdysvaltojen alueelle esineitä, ne otetaan talteen tutkittaviksi (satelliitit ja tuntemattomat kohteet). Käytännössä esim. 1970-luvulla Yhdysvaltojen ulkomailla sijaitsevat sotilastukikohdatkin osallistuivat talteenottoihin.Maahan asti tulevista satelliiteista ei käytännössä jää kovin paljoa jäljelle.Suuret ydinpolttoaine-elementtejä sisältävät vakoilusatelliitit sisältävät säteilevää materiaalia ja suhteellisen raskaita metallisia osia, joita voi syöksyä maan pinnalle, jos satelliittia ei enää pidetä kiertoradalla tai vanhentunutta tekokuuta ei enää huolleta.

Mitä Lazar ja Corso väittävät ?

UFO-kysymys, ts. Maan ulkopuolelta tai toisista ulottuvuuksista / aika-avaruus-todellisuuksista tulevat sivilisaatiot ja näiden alukset sekä älylliset olennot ovat kiinnostaneet ihmiskunnan ajattelua jo pitkään. UFOjen tutkiminen on ilmeisesti paljon pidemmällä kuin tavallisesti myönnetään. Suomenkin TV 2:ssa esitettiin brittiläis-yhdysvaltalainen dokumenttiohjelma "Dreamland" (Salainen tukikohta) 27. 8. ja 3. 9. -98 kaksiosaisena.

Tässä ohjelmassa oli haastateltu mm. Yhdysvaltojen Nevada Area 51:llä työskennelleitä henkilöitä, ja mukana oli myös kuvamateriaalia ja mm. video-otoksia, jotka osoittivat esim. sähkömagneettisen lentämisen kokeilujen olevan käynnissä Area 51:lla. Lisäksi on talteenotettujen UFOjen tekniikkaa, myös rakennetta ja toimintaa selvitetty (tämä on ns. back engineering -työtä,eli tuntemattomien esineiden toiminta on pystytty päättelemään mm. teknisen rakenteen perusteella).

"Dreamland"on Area 51:n salaisimpiin kuuluva osa, jossa etenkin S 4 - lyhenteellä tunnettu laboratorio - suojarakennuskompleksi on ilmeisesti salaisista salaisin. Robert (Bob) Lazar on selvittänyt S 4:ssä mm. lautasen muotoisten alusten toimintaa, erityisesti niiden lentotavan osalta. Lazar kertoo, miten alus kehittää ympärilleen keinotekoisen gravitaatiokentän, superraskaan alkuaineen (jaksollisessa taulukossa n:o 115) avulla. Aluksen ohjaamossa on kolme istuinta (eräissä malleissa istuimia voi olla kaksi, toisissa enemmän) ja ns. reaktori. Tämä on aluksen se osa, jossa on ainetta 115 pelletteinä eli palasina.

Aineeseen 115 törmäytetään protonisuihku, jolloin 115 muuttuu pysymättömäksi 116-alkuaineeksi, joka lähettää radioaktiivista säteilyä ja antimateriahiukkasia. Alkuaine 115 on alfa-säteilevä ja suhteellisen pysyvä, meidän tuntemamme vakaan uraanin tapaan. Hajoava aine 116 siis lähettää protonikäsittelyssä antimateriahiukkasia, joiden annetaan reagoida kaasumaisen, tavallisen aineen kanssa, ilmeisesti helium on tässä turvallinen. Antimateriahiukkaset ja kaasumainen aine reagoivat siten, että muodostuu sähkömagneettista säteilyä, erityisesti lämpöä, joka otetaan talteen. Lämpö muunnetaan termoelementeillä (lämpöparisto-laitteilla) koko koneen tarvitsemaksi sähköksi.

Aluksen lento Maan tai muun suuren gravitaatiolähteen läheisyydessä perustuu "vaihesiirrettyyn B-tyyppiseen gravitaatioaaltoon", tämä saadaan yksittäisestä aineen 115 palasesta, jossa 115:n atomien ominaisuuksien mukaan atomien ytimiä koossapitävä ns.vahva ydinvuorovaikutus ulottuu atomien ulkoreunaan asti, ja siten ainepalan reunoille. 115-palasen reunoilta saatu "vaihesiirtämätön A-tyypin gravitaatioaalto" vaihesiirretään ja aallon voimakkuutta muutetaan, jolloin saadaan B-tyypin gravitaatioaalto.

Lautasen muotoisessa aluksessa on istuimien vieressä kolme painovoiman vahvistinyksikköä (eli gravitation amplifier head´ia). Lattian alla näiden kohdalla sijaitsevat itse aktiiviset vahvistinelementit (gravitation amplifiers), joita voidaan kääntää taipuisien varsien varassa. Vahvistinlaitteet koostuvat mm. puolijohdekiteistä ja metallisista rengasmaisista osista.Vahvistin on suljettu pienehkön tynnyrin kokoisen kuoren sisään (tämä läpäisee gravitaatioaaltoja, samoin kuin aluksen ulkokuori). Aluksen sähkövoiman antava toiminta (115-aineesta 116:ksi) tapahtuu reaktorissa, joka on puolipallon muotoinen laite ohjaamon keskellä.

Gravitaatioaaltoa kehittävä 115-ainepala on erillisenä, suojattuna, ja sitä ympäröivät eräänlaiset anturit ja aaltoputkirakenne, jossa A-tyypin aalto siirretään vaihesiirrettäväksi ja käsiteltäväksi gravitaationvahvistimiin. Toiminnan hyötysuhde on erittäin hyvä. Reaktorista lähtee ns. waveguide eli aaltoputki, joka johtaa aluksen ulkopuolelle. Gravitaatioaaltoja johdetaan aluksen ympärille pääasiassa gravitation amplifier´ien avulla koneen lattian alta, "lautasen" pohjan läpi, ja toisaalta reaktorin aaltoputken kautta aluksen yläosan ympärille. A-tyyppinen gravitaatioaalto on ei-vaihesiirretty ja erittäin voimakas, sitä käytetään lennettäessä ulkoavaruudessa, jossa ei ole lähellä tähtiä tai planeettoja.

Robert (Bob) Lazar antaa ymmärtää, että tämä alustyyppi on peräisin eteläisestä Verkon tähdistöstä (Reticulum), ja teknistä yhteistyötä mm. Verkon tähdistön ja Maan välillä on olemassa. Reticulumin asukkaat Lazar kuvailee melko tyypillisiksi harmaiksi humanoideiksi, jotka ovat n. 120 cm:n pituisia, suuripäisiä, hoikkia, ihmisen kaltaisia olentoja. Alus on tyypillinen lentävä lautanen, kiekon muotoinen alus, jonka yläosassa on kupoli, tämän huipulla sijaitsee aaltoputken pää, joka vastaa useiden UFO-valokuvien vaikutelmaa "antennista". Aluksen alapuoli on sileä, eikä erillisiä laskutelineitä tarvita. Bob Lazar kuvailee myös toisenlaista alusta, jonka alaosassa on laskeutumisjalat, ja reaktorin aaltoputki ei näytä suuntautuvan ylöspäin.

Toimintaperiaate on tässäkin edellisen kaltainen gravitaatioaalto-menetelmä. Gravitation amplifier head-laitteet ovat ohjaamon lattian alla gravitaationvahvistinelementtien kanssa, eli ohjaamon lattia saadaan sileäksi. Istuimien ympärillä on lattialla punaisia merkkivaloja tai painikkeita. Molemmissa alusmalleissa varsinainen ohjaus näyttää alunperin tapahtuvan pilotin (lentäjän) kypärän sähkösignaalien avulla langattomasti.

Philip J. Corso mainitsee mainitsee Roswellin esinelöytöjen yhteydessä mm. "otsahihnat", joilla aivoaaltoja ilmeisesti vahvistetaan ja tulkitaan aluksen ohjaussignaaleiksi. Vastaava tekniikka on ollut kehitteillä mm. Yhdysvaltojen ilmavoimien lentokoneita varten, joten kysymys ei ole ainoastaan tieteiskuvitelmasta. Ohjaajan mukaan mitoitettu ja säädetty otsahihna ja / tai kypärä poimii käskyt sopivasti harjoitetulta lentäjältä, heikot aivojen sähkösignaalit vahvistetaan ja käännetään ohjauskomennoiksi. Konetta siis lennetään elektronisesti, jolloin pilotti "ajattelee" ne liikkeet, joita hän tahtoo lentolaitteen suorittavan. Automatiikka korjaa järjenvastaiset komennot, eli lentäjä ei voi käskeä konetta esim. syöksymään maahan tai vuoren rinteeseen. Pitkälle viedyssä muodossaan mitään muuta käskynantomenetelmää tai esim. ohjaussauvaa tai "rattia" ei tarvita, systeemi on elektronisesti "ajatuksella käskytettävä". Tietenkin sauvaohjaus ja vastaavat keinot voidaan jättää varalle.

Lazarin kuvailemasta lautasmaisesta aluksesta on jopa valmistettu pienoismalli mittakaavassa 1:48, valmistaja on Testors Corporation Yhdysvalloista. Mallin voi saada maassamme ainakin tilaamalla hyvinvarustetuista pienoismalleja myyvistä liikkeistä. Aluksen "kupolin" reunoilla on kuusi kappaletta tummia neliöitä, jotka ovat ilmeisesti korkeudenmittauslaitteita varten, tai navigaatiolaitteistoon kuuluvia "kameraikkunoita". Bob Lazar kertoo tutkineensa ohjaamoa ja lattian alla olevia gravitaatiolaitteita, mutta ylös, kupolin alle ei menty. (Näitä laitteita tutkivat todennäköisesti muut työntekijät). Tapana oli jakaa UFO-alusten tutkimukset usealle eri henkilölle, jotka laativat raportit kukin omilta erikoisaloiltaan.

Esim. Philip J. Corso´n mukaan Roswell-alus toimi jonkinlaisella sähkömagneettisella työntövoimalla, alus muodosti rakenteeltaan ilmeisesti suurikokoisen kondensaattorin eli sähkönvaraajan. Tähän viittaa myös se suuri määrä taipuisaa metallia ja "foliota", jota löydettiin aluksen putoamisreitiltä.

Niissä tapauksissa, joissa UFOjen haltuunoton yhteydessä löydettiin humanoidiruumiita, näitä varten oli omat lääketieteelliset ja biologian tutkimusryhmät. Philip J. Corso esittää melko yksityiskohtaisia tietoja Roswellin aluksen humanoidien ruumiiden tutkimuksista. Olennoilla oli suurikokoinen pää, ruumiinrakenne oli hoikka, melko tyypillinen harmaan humanoidityypin mukaisesti. Silmät olivat melko suurikokoiset, suu pieni, samoin korvanlehdet vain vähäiset "kohoumat" pään sivuilla. Aivot havaittiin neljälohkoisiksi ja noin neljä kertaa ihmisen aivoja suuremmiksi.

Olennot olivat suunnilleen 120 cm:n pituisia, ja pukuna oli täysin ihonmyötäinen haalari. Tutkimuksissa todettiin puvun materiaalin mukautuvan ulkoisen sähkömagneettisen kentän mukaan. Philip J. Corso käyttää tästä vaatetuksesta nimitysta "flight skin", lentoiho. Niin paljon puku näytti liittyvän aluksen sähkömagneettiseen ohjaukseen. Olennot näyttivät välttävän aluksen nopeista liikkeistä aiheutuvat G-voimat (hitausrasitus, joka haittaa meidän lentäjiämme esim. tiukoissa kaarteissa). "Haalarit" ja koneen sähkömagneettinen kenttä todennäköisesti heikensivät G-voimia.

Tekniikka oli hyvin edistynyttä, mm. mikropiirit kehitettiin niiden laitteiden pohjalta, joita havaittiin elektronisten laitteiden joukossa. Roswellin humanoidit vaikuttivat Philip J. Corson mukaan oikeastaan tarkoitukseensa suunnitelluilta biologisilta roboteilta tai androideilta,mutta he saattoivat myös olla oma itsenäinen muunnoksensa ihmisenkaltaisesta elämästä. Kaksi löydetyistä viidestä humanoidista oli elossa jonkin aikaa, mutta kovin paljoa tietoa heiltä ei saatu, lähinnä silminnäkijät kertoivat "säälin tunteesta", ja olentojen surullisesta katseesta, koska he ilmeisesti tiesivät kuolevansa pian.

Maan ilmakehä ei ollut olennoille paras mahdollinen, aluksen putoamisen jälkeen olennoilla oli ollut hengitysvaikeuksia. Lisähapen tarjoamisesta ei ollut apua, eikä muukaan lääkinnällinen apu tehonnut,olennot kuolivat pian. Ruumiinavaustulosten mukaan olentojen sydän ja aivot olivat poikkeuksellisen suuret, sydämen lyöntitiheys oli raporttien mukaan pieni, mistä on etua pitkillä avaruuslennoilla, mm. ravinnontarve pienenee. Toisaalta ruokatarvikkeita ei aluksesta löydetty. Jätteenpoistoon viittaavia tiloja tai WC-laitteita ei myöskään ollut. (Corso - Birnes 1997, s. 97). Alus toimi ilmeisesti suuremmalta tukialukselta huollettuna tai muutoin melko lyhyeltä matkalta.

Poikkeavia ominaisuuksia

Löydettyjen olentojen ominaisuudet poikkesivat nykyihmisestä: Olentojen veri havaittiin "ohuemmaksi" kuin Maan ihmisillä, se muistutti enemmän kasvien nesteitä kuin eläinkunnan ( ja ihmisen ) punasolupitoista verta. Jonkinlainen veriplasma tai synteettiseltä vaikuttava perusneste kiersi kuitenkin suonistossa. 1940-luvun tekniikan avulla ruumita ei pystytty säilyttämään kunnolla. Mm. aivot olivat tutkimusajankohtana jo melkoisesti "hajaantuneet", samoin lihakset, jotka olivat keveät mutta voimakkailta vaikuttavat. Luusto oli vahva ja luiden paino havaittiin pieneksi. Hampaat todettiin sileiksi kasvissyöjän hampaiksi. Suu ja nenä olivat pienet. Aivojen neljä lohkoa ja pään suuri koko viittasivat evoluutiokehitykseen, joka on huomattavasti Maan ihmistä edellä.

Toisena vaihtoehtona oli melkoisen huima mahdollisuus, että olennot olivat biologis-kemiallis-geneettisesti rakennettuja nimenomaan avaruuslentoja varten. Philip J. Corso ei pohdi paljoa sitä, voisivatko tällaiset humanoidit olla Maan tulevaisuudesta (toisesta ajasta) tulevia matkaajia. (Väitettyjen olentojen ruumiillisesta rakenteesta, ks. Corso - Birnes 1997, s. 92 - 97).

Yhdysvaltojen ilmavoimien, United States Air Force, USAF´in virallisissa omissa tutkimuksissa ei ole myönnetty (tai ei sitten uskalleta myöntää, että olisi tapahtunut edellä kerrotun tapainen vieraan aluksen putoamistapaus). Ilmavoimien raportissa vuodelta 1994 päädytään tulokseen, jonka mukaan U. S. Air Forcen edeltäjä U. S. Army Air Forces löysi v. 1947 pirstaleita kaasupallon ilmaan nostamasta ns. Mogul - hankkeen tutkimuslaitteesta. Tällaisella kojeella pyrittiin seuraamaan Neuvostoliiton ydinkokeita. Eräissä kokeissa käytettiin myös tutkaheijastimia. Yhdysvaltojen ilmavoimien raportista on kerrottu UFO - Tutkijassa (1 / -97, s. 16 - 21).

Kolme vuotta Air Forcen raportin jälkeen Philip J. Corso ja William J. Birnes julkaisivat teoksen "The Day After Roswell", jossa väitetään ilmavoimien peitelleen todellista UFO - tapausta v. 1947. Tapaus ei kerta kaikkiaan näyttänyt soveltuvan sotilashenkilöiden tai poliitikkojen maailmankuvaan. Heinäkuun alussa 1947 Roswellin lähelle oli pudonnut outo, hieman lentokonetta muistuttava laite, jossa oli erikoista elektronista laitteistoa ym. Koneessa mukana olleet olennot olivat kaikkein oudoimpia, he olivat kylläkin ihmisen näköisiä, mutta pää oli suuri ja ruumiinrakenne muutoin hoikka. Ymmärrettiin pian, että kysymys ei voinut olla tavanomaisista (eikä ilmeisesti muunlaisistakaan) Maan ihmisistä. Jo heidän aluksensa tekniikka oli niin edistynyttä, että tuon laitteen valmistanut sivilisaatio oli meitä huomattavasti edellä.

Kuten myöhemmin alettiin ymmärtää, aluksen kojeistossa oli mm. mikropiirejä sekä valokuituja ym. Nämä ovat tuttuja kylläkin 2000-luvun ihmisille. Aluksen käyttövoimana oli ilmeisesti sähköstaattinen energia ja koneen takaosassa oli ilmeisesti ollut jonkinlainen ionimoottori tms. Myös olentojen oudot ihonmyötäiset puvut ja heidän teknisissä kojeissaan sekä aluksen sisällä olleet "hieroglyfimaiset" kirjoitukset antoivat olettaa, että matkaajat olivat tulleet "jostakin kaukaa".

Alus oli pudonnut voimakkaan ukkosmyrskyn aikana ja tapahtumapaikan ympärillä oli paljon pieniä metallinsirpaleita sekä ohutta "foliomaista ainetta" yms. Todettiin, että koneen takaosaan, ilmeisesti ionimoottorin kohdalle oli iskenyt salama, tämä oletettavasti löi pois toiminnasta aluksen sähköjärjestelmän ja laite miehistöineen putosi. On myös esitetty olettamus, että armeijan tutka olisi voinut häiritä aluksen lentoa. Tapahtuma - aikana alueen sotilastutkat olivat näyttäneet ukkosmyrskyn olevan raivoamassa ja myös ylimääräisiä valotäpliä yms. oli havaittu tutkalaitteiden näytöillä.

Viranomaiset oivalsivat, että Roswell - aluksessa heillä olisi eräänlainen teknologinen aikapommi, myönteisessä mielessä. Jos teollisuus kykenisi hyödyntämään löytöä vaikkapa vain kopioimalla laitteita ja tutkimalla niitä, Yhdysvallat voisi päästä tekniikassa nopeammin eteenpäin. Kehitys mikropiirien, valokuitujen yms. alalla olikin sitten yllättävän nopea. Esinelöytöihin kuului myös eräänlainen pienoislaserlaite ja hämäränäkölaitteet ym. Löytö oli salattava ja kiintoisat esineet oli vähitellen tuotava teollisuuden tutkittaviksi. Hankalia kysymyksiä esineiden alkuperästä ei tehty julkisuudessa.

Esineissä oli outoja merkkejä "hieroglyfit", ja ymmärrettiin, että löydöt olivat "kaukaa kotoisin". Kokeiltiin, kehitetiin ja tutkittiin. Ja päästiin eteenpäin, erityisesti elektroniikassa. Tiedot ihmisenkaltaisista olennoista salattiin ja tarvittaessa levitettiin sekavaa "disinformaatiota" (epätietoa, harhautusta). Olentoja väitettiin pelkkisi laskuvarjokokeissa käytettäviksi nukeiksi ym. Folio ja metallinpalat voitiin selittää kaasupalloksi, tutkaheijastimeksi ym.

Roswellin kaltaisia löytöjä tehtiin itse asiassa muutamia muitakin. Eräissä tapauksissa tuntemattomia aluksia löytyi hylättyinä Yhdysvaltojen autiomaista, muutamissa lentolaitteissa olivat jopa luukut auki ja miehistö poissa, ikään kuin alus olisi jätetty Maan viranomaisten tutkittavaksi, periaatteella "Olkaa hyvä, selvittäkäähän, mistä tässä laitteessa on kysymys!".

Lisää teknisiä löytöjä ja mahdollisuuksia

Tavallisen raketin tiedetään olevan hyvin pitkillä matkoilla liian hidas väline. Matkat aurinkokuntamme ulkopuolelle ovat tällaisilla keinoilla vaivalloisia. Jouduttaisiin ilmeisesti käyttämään miehistön ruumiinlämmön laskemista tai eräänlaista syväjäädytystä jo oman aurinkokunnan ulkoplaneetoille kuljettaessa. Matkat toisten kiintotähtien aurinkokuntiin veisivät monta sukupolvea, jos oletetaan, että ihmisten elintoimintoja ei hidastettaisi. Mahdollisesti voidaan kehittää tulevaisuudessa robottilaitteita, jotka voidaan ihmisen sijasta lähettää matkaan. Kauempana tulevaisuudessa ovat ehkä biologiset robotit, jotka olisi suunniteltu ohjaamaan aluksia yms.

Voidaan arvioida, että muihin aurinkokuntiin suuntautuvilla avaruusmatkoilla käytettäisiin jonkinlaisia "aikahyppyjä", avaruuden kaareuttamista tai vastaavaa. Bob Lazar kertoo, että Verkon tähdistön aluksen tyyppiset laitteet pystyisivät kaareuttamaan aika-avaruus -jatkumoa, mikä mahdollistaa pitkät matkat (ilmeisesti aurinkokunnasta lähiaurinkokuntaan tms.).

Alkuainetta 115 esiintyy teoreettisesti kaksois- tai kolmoistähtisissä aurinkokunnissa, joissa on ollut alkuaan riittävän suuria energioita näin raskaiden alkuaineiden muodostumiseen. Yksiaurinkoisissa systeemeissä lähinnä uraani tai hyvin pieni pitoisuus luonnollista plutoniumia on raskainta ainetta, jota voi muodostua. Painavin Maassa (keinotekoisesti) valmistettu alkuaine on tällä hetkellä virallisesti n:o 112. Tätä on valmistettu ensiksi Saksassa Darmstadtin Institut für Schwerionen-Forschung -tutkimuslaitoksessa v. 1996.

Bob Lazar kertoo, että alkuainetta 115 oli Nevadan Area 51:n salaisessa laboratorio-osassa kymmeniä kilogrammoja. Asiassa olisi melkoisesti selittämistä, jos asia julkaistaisiin.

Hurjimpia ns. "salaisia tutkimushankkeita" koskevia väitteitä on, että Maapallon ja eräiden sivilisaatioiden kesken olisi jo toiminnassa tieteellis-teknisiä "vaihto-oppilas"-ohjelmia. Näissä Maan viranomaiset saisivat haltuunsa UFO- ym. tekniikkaa. Avaruusolennoille olisi vuorostaan sallittu ihmiskunnan geneettinen tms. tutkiminen. Ehkä humanoidien perintötekijöihin jopa tarvitaan Maan ihmisten geenien kaltaisia hieman alkukantaisia aineksia, jotta avaruusrodut säilyisivät elinvoimaisina. Samalla voidaan kehittää ihmistä "lähemmäksi" humanoidien ominaisuuksia.

Philip J. Corso katsoo tilannetta ammattinsa taustaa vasten, armeijan upseerina hän on kiinnostunut siitä, miten voimme puolustautua, jos jokin avaruusolentoryhmä olisi vihamielinen. 1980-luvun Strateginen Puolustusaloite, Strategic Defense Initiative SDI oli Philip J. Corso´n mukaan kylmän sodan "maanpäällisiä ohjuksia vastaan puolustautumista" , mutta yhtä paljon myös mahdollista "avaruusuhkaa" vastaan. SDI:stä toteutettiin v:een 1993 mennessä ohjusjärjestelmä, joka torjuu avaruudesta tulevia kohteita korkeaenergia-lasereilla (High-Energy Laser. lyh. HEL), ohjus kuljettaa laseria, joka laukaistaan lähellä maalia.

Toinen toteutettu asia on tarkkailusatelliittien järjestelmä, tarkoituksena on havaita maanpäällistä tutkajärjestelmää paremmin Maan lähiavaruuteen saapuvat esineet. Satelliitit ovat salaisia, niissä on tiettävästi erityisen hyvä kameravarustus ja myös torjuntalaserit tai vastaavat laitteet. Virallisesti on jopa sanottu, ettei tällaisia satelliitteja ole olemassa.

Yhdysvaltojen armeijan huolestuneisuuden voi ymmärtää, sillä mm. eräissä UFO-kontaktihenkilöiden kertomuksissa on varoitettu pienehköstä olentojoukosta, joka on eräänlaisia avaruuden piraatteja. Tällaiset olennot, vaikkakin vähemmistönä avaruuden asukkaista, ovat toisinaan hyökänneet vähemmän kehittyneille planeetoille ja kaapanneet näiden asukkaita "sopimusten vastaisesti". Virallisesti ei luonnollisestikaan löydy asiakirjoja tästä aiheesta.

Philip J. Corson mukaan Yhdysvaltojen armeijan tutkimus- ja kehitysosasto työskentee intensiivisesti mm. lähiavaruuden tarkkailua ja ohjusvaraista puolustusta koskevissa hankkeissa. Motivaatio on sen suuntainen, että kannattaa rakentaa jonkinlainen ns. "planetaarinen puolustus". Philip J. Corso´n mukaan Yhdysvaltojen nykyinen ohjuspuolustus riittää suojaamaan koko Maapalloa. Tekniikkaa on avoimesti jaettu entisten kylmän sodan osapuolien välillä, ts. NATOn ja Venäjän, huomattavan laajalla yhteistyöllä. Myöhemmin on kiistelty Yhdysvaltojen NMD (National Missile Defense, Kansallinen ohjuspuolustus)- hankkeesta, jonka avulla Yhdysvallat on aikonut suojautua epävakaiden valtioiden ohjuksia vastaan. Ainakin julkisuudessa Yhdysvaltojen ja Venäjän välillä on ollut tästä uudesta hankkeesta erimielisyyttä. Näin on siis ainakin julkisuudessa. Jos jokin yhteinen uhka todella kohdistuisi Maa - planeettaan, suurvaltiot todennäköisesti toimisivat yhdessä.

Akateemisten yhteisöjen mielenkiinnon kasvusta UFOja kohtaan kertoo yhdysvaltalaisen Stanfordin yliopiston tiedote lehdistölle 29. 6. 1998. Arvostettu astrofyysikko Peter Sturrock ja tutkijoiden paneeli kehottaa tiedotteessa suhtautumaan nykyistä vakavammin UFO - väitteisiin. Stanfordissa on koottu ensi kertaa lähes 30:een vuoteen kattavaa tietoa UFO - ilmiöistä. UFO - raporteissa on Peter Sturrockin ja kollegoiden mukaan mielenkiintoisia ja selittämättömiä yksityiskohtia, jotka ansaitsevat tieteen huomion. (UFO - Tutkija 3 / -98, s. 20).

Stanfordin huippuyliopiston kiinnostus tällaiseen aiheeseen on sangen kiinnostavaa. UFO - tutkimus on toistaiseksi tapahtunut vapaaehtoisvoimin, eikä sillä juuri ole ollut tieteellistä arvostusta. Koko aluetta on pidetty omalaatuisena puuhasteluna tai turhana ajanhukkana. UFOt ovat olleet salaisuus, ja ne on yritetty selittää "luonnollisilla ilmiöillä". Näin onkin useissa tapauksissa. Vaikeampi on ollut selittää lähikontakteja, joissa havaitaan vieraita olentoja sekä lentolaitteita, jotka ylittävät nykyisen tekniikkamme.

Philip J. Corso ja Robert (Bob) Lazar päätyvät siihen, että tällaisia lentäviä koneita on jo olemassa ja on erikoiskoulutettuja pilotteja (siis Maan ihmisiä) , jotka osaavat lentää niillä. Hyväntahtoisten avaruussivilisaatioiden tuella lähinnä Nevadan Area 51:llä kokeillaan ja kehitetään tätä avaruustekniikkaa Maan olosuhteisiin.

Kuun "kääntöpuolella" väitetään olevan vastaavaa toimintaa harjoittavia tukikohtia.Osallistuvia henkilöitä koskee tiukka vaitiolovelvollisuus. Bob Lazar rohkeni paljastaa näitä salaisuuksia, ja hän sai tuntea seuraukset. Hallituksen palvelukseen hän ei enää pääse, ja mm. oikeusjuttuja ilmeisesti tekaistuista syistä on käynnistetty Lazar´ia vastaan (mm. v. -93 lähinnä "outo" syyte paritustoiminnasta!).

Lazar on mm. esiintynyt väitteineen Yhdysvalloissa TV:ssä, samoin eräissä UFO - dokumenttifilmeissä. Julkisuuteen Lazar kertoo menneensä eräänlaisena "henkivakuutustoimena". Nimittäin, jos hän kuolisi hämärissä olosuhteissa, voitaisiin väittää, että viranomaiset eliminoivat hänet vaarallisena kansalliselle turvallisuudelle. Jos hänet murhattaisiin, olisi se viranomaisilta tunnustus, että Lazar puhui totta.

Lazarin kuvaileman kaltaisia "lautasia" on valokuvattu ja niiden muoto vastaa hämmästyttävästi Testors – yhtiön valmistamaa koottavaa pienoismallia. Luonnollisesti UFOja on myös monen muunkin muotoisia. Armeija ei tiettävästi suorastaan vainoa Lazar´ia. Suurin uhka voi olla turvallisuusviranomaisten taholta. Ihmisiä on surmattu pienemmistäkin syistä kuin salaisen lentolaitteen rakenteen (ja toiminnan) paljastamisesta.

Näyttää siltä, että hiljaa myönnetään Lazar´in olevan oikeassa. On hieman yllättävää, että kukaan ei ilmeisesti ole väittänyt edes armeijan piirissä, että Lazar valehtelisi kertoessaan, että Area 51:llä kokeillaan ja kehitetään UFOihin perustuvaa tekniikkaaa! Philip J. Corsoa on suojannut korkea ja arvostettu asema armeijan sisällä.

Nykyään jo edesmennyt (v. 1998) Corso sai kirjoittaa paljastavan teoksen "The Day After Roswell", jossa hän todella puhuu suunsa puhtaaksi. Armeijan tutkimus- ja kehitysosastolla hän sai sisäpiirin tietoa. (Ks. UFO - tutkija 3 / -98, s.23). Väitetyistä Roswellin löytöesineistä, ks. Corso - Birnes 1997, s. 44 - 48 ja 96 - 99. Philip J. Corso oli virka - asemaltaan mielenkiintoisella paikalla: Vaikkakaan hän ei v. 1947 käynyt henkilökohtaisesti Roswellissa, hän sai ensi käden tietoa siitä, mitä oli tapahtunut.

Philip J. Corso kertoo, että hän myöhemmin näki aluksen putoamispaikalta armeijan löytämiä erilaisia esineitä. Näiden perusteella käynnistettiin useita tutkimushankkeita mm. elektroniikkateollisuudessa. Ei siis mitään uutta auringon alla. Philip J. Corso näki kertomansa mukaan Pentagonissa "vohveleita" (wafers), joihin oli kiinnitettu hiilenmustia tuhatjalkaisen mallisia pikkuesineitä, näiden kyljistä lähti vohveli-alustaan metalliset kiinnitysjalat. Alustan toisella puolella oli etsattuna metallisia kiemuroita, joissa oli hyvä sähkönjohtavuus. Tuntuuko tutulta? Siis mikrosiruja sekä piirilevy... Vuodelta 1947... Roswellin aluksesta? - Kyllä.

Philip J. Corson mukaan hänelle tuottiin erityinen "nut file" , "mutteriarkisto", jossa oli pahvilaatikoissa Roswellin tapauksen esineaineistoa. Pudonnut alus oli jossakin salaisessa tukikohdassa. Mutta pienempien osien arkisto oli Pentagonissa, ja Corso sai tehtäväkseen selvittää, voisiko teollisuus kehittää näiden osien perusteella joitakin uusia tuotteita.

Yhdysvallat pääsi mm. elektroniikassa nopeasti johtavaan asemaan, Bell-yhtiön laboratorioissa oli alettu jo v:n 1946 loppupuolelta lähtien tutkia puolijohteiden mahdollisia uusia käyttötapoja, mikä johti sitten v. 1948 transistorin keksimiseen. Virallisesti ensimmäiset, useita transistoreita sisältävät mikropiirit kehitettiin 1950-1960 -lukujen vaihteessa. Kehitys oli hämmästyttävän nopeaa, aivan kuin käytettävissä olisi ollut mallikappaleet, joiden mukaan edetään. Corso´n mukaan näin olikin.

Jo 1940-luvulla, transistorin keksimisen aikaan pieni asiantuntijahyhmä sai ns. "siruja" tutkittavaksi, Roswellin mikropiirejä. Ryhmässä oli pari rakettien elektroniseen ohjaukseen perehtynyttä asiantuntijaa. Koko hanke oli alusta alkaen erittäin salainen.

Bob Lazar kertoo hieman vastaavan asian Area 51:n lautasesta. Kun aluksen koneisto käynnistettiin, etuseinässä muuttui ikkunamainen kaareva osa läpinäkyväksi, ja ikkunan reunassa näkyi tuntemattomia kirjoitusmerkkejä.Ohjaamon seinämillä oli kaikkiaan 12 kaari-ikkunaa, joista yksi muuttui siis läpinäkyväksi.Tällainen systeemi vastaa ns. Heads-Up -Display -laitetta eli HUD:ia, joka on käytössä mittariston tilalla nykyaikaisissa lentokoneissa. Mm. ohjausta ja koneen toimintoja koskevat tiedot heijastetaan etuikkunaan.

Area 51:n lautasmaisessa aluksessa oli vielä eräs outo piirre Bob Lazarin mukaan. Koneiston käynnistymisen jälkeen ohjaamossa oleskelevien henkilöiden hiukset saattoivat nousta pystyyn (sähkövarauksen tai gravitaatiokentän vuoksi) ja aluksen sisällä oli "outo" tunnelma, ikään kuin epäily, "onkohan aivan sallittua oleskella täällä".

Lautanen ja sisäosat vaikuttivat yhtenä kappaleena valutyönä tehdyiltä. Kaarirakenne oli ilmeisesti tehty kuljettamaan gravitaatioaaltoja tms. energiaa mahdollisimman hyvin. Sisätilan tunnelma oli samaan aikaan sekä harmonisen kaunis että hieman pelottava. Useampien tuntien jälkeen tähän kaikkeen kuitenkin alkoi tottua. Ulko-ovi oli pienikokoinen luukku ohjaamon seinässä. Ulkopuolella oven vieressä oli Yhdysvaltojen lippu. Mutta etuikkunan tekstit olivat outoja. Ne eivät muistuttaneet oikeastaan mitään Lazar´in tuntemia tieteellisiä symboleja. Lähin vastine näille merkeille olisivat ehkä hieroglyfit.

Area 51:llä tiettävästi sovelletaan UFO-tekniikkaa Maan ihmisten ymmärrettävään muotoon. Usein aluksien istuimet ovat myös liian pienet "humanoidikokoiset" ja ne on muutettava kookkaammille "maapallolaisille" sopiviksi. Ohjauslaitteita kehitellään erilaisia, ajatuksella käskytettävistä tavanomaisempiin. Back engineering- eli reverse engineering- tutkimuksilla on selvitetty UFOjen rakenteen perusteella niiden toimintaa. Lautasenmuotoinen alus liikkuu Maan läheisyydessä B-tyyppisellä eli vaihesiirretyllä gravitaatioaallolla, gravitaationvahvistinlaitteet on silloin käännetty n. 45 asteen kulmaan eli melko pienelle teholle, ja kaikkia kolmea vahvistinelementtiä ei tässä tapauksessa tarvitse käyttää (menetelmän nimi on "omicron-asetus").Kun liikutaan kaukana tähdistä tai planeetoista, syvällä avaruudessa, liikevoimana on vaihesiirtämätön eli A-tyyppinen gravitaatioaalto. Vahvistinelementit on tässä asetettu suoraan alaspäin, ja kaikki kolme vahvistinta ovat yleensä silloin käytössä, (tämän käyttötavan nimi on "delta-asetus"). Molempia aaltotyyppejä (A ja B) voidaan lähettää jatkuvina virtauksina tai pulssimaisina (pulssityyppinen aalto on tavallisempi).

UFO - pienoismalli (Se ei tosin lennä!)

Bob Lazarin mainitsemista erilaisista teknisistä asioista, UFO - aluksen rakenteesta, toiminnasta yms. on tietoja varsinkin Testors - yhtiön valmistaman pienoismallin ohjeissa. Mukana on (ainakin 1990 – luvun puolivälissä myydyssä pakkauksessa) monistettu kokoamisohje, joka sisältää myös teknisiä tietoja. Alus näyttää hämmästyttävän selkeältä, melkein kuin koko laite olisi jonkinlainen opetusmalli, jonka avulla tehdään tunnetuksi uutta tekniikkaa. Lisäksi pakkaus sisältää muovista valmistetut pienoismallin osat ja väripainetun vihkosen, joka esittelee aluksen rakennetta, lisänä on vihkosessa satelliittikuvia Groomin alueesta Nevadasta. Tarvikkeet on pakattu väripainettuun pahviseen laatikkoon, jossa on mm. kuvia aluksesta ja Groomin alueesta, kuten em. vihkosessakin. Mallin kokoaminen ei ole kovin vaikeaa. Jos tahdotaan, voidaan saada melko hieno malli teettänällä metallikoneistuksella tms. mallin sisäosat jostakin sopivasta harmaasta metallista. Lattia, istuimet ja gravitaatiolaitteet sekä reaktori lattian keskiosassa sekä aaltoputki on melko helppo valmistaa. Jos löytyy sopiva metallialan yritys, muoviosat on helppo vaihtaa mallin mukaan koneistettuihin metalliosiin. Mallin lattiassa on kahdeksankulmainen aukko, jota Bob Lazar sanoo oikeassa aluksessa käytettävän lattian alla olevien gravitaatiosäteilijä - laitteiden huoltamiseen. Aukkoa suojaa kahdeksankulmaisten osasten muodostama "verkko", joka vetäytyy syrjään, kun laitteita huoltava henkilö pujottautuu lattian alle. Siellä ei kuitenkaan ilmeisesti oleskella laitteiden ollessa käynnissä. Voisi ainakin arvella gravitaatioaaltojen olevan melko voimakkaita. Pienoismallin mukana tulevat lisäksi siirtokuvat etuikkunaa, lattialla istuinten takana olevaa em. huoltoluukkua ja kupolin tummia "aukkoja" tms. varten. Yhdysvaltojen lipusta on myös pieni siirtokuva, joka kiinnitetään ulkoreunalle aluksen oven viereen. Oven yhteydessä oi ole perinteistä ilmalukkoa, tai eteistä, vaan ovi avautuu suoraan ohjaamotilaan. Voidaan olettaa, että ajossa magneettiaallot painavat oven tiiviisti kiinni, vaikka tästä ei annetakaan erikseen tietoa. Lattian alla olevissa gravitaationsäteilijöissä on todellisessa aluksessa jotakin kiteistä tms. koostuvaa materiaalia, Bob Lazar käyttää ninitystä Solid state, kiinteä olomuoto, ehkä puolijohde. Gravitaatioaaltoja käsitellään aluksessa ilmeisesti samaan tapaan kuin meidän tuntemissamme mikroaaltojen vahvistimissa (tutkassa ym.). Kuten kirjallisuudessa toisinaan todetaan, tutkan säteeseen joutuva UFO saattaa "vaappua" tai tutka muutoin häiritsee aluksen lentoa. Muovimalli on sinänsä tervetullut lisä koottavien pienoismallien joukkoon, mukana tulee vieläpä pieni pullo melko ärhäkkää muoviliimaa. Malli sisältää vielä gravitaatiosäteilijöiden sisäosan, joka voidaan jättää näkyviin, jos halutaan. Tämä osa sisältää rengasmaisia komponentteja ja näihin kiinnitettyjä "nystymäisiä" osia, "kiteitä". Tämä kaikki on esitetty halpana muovivaluna, joten totuusarvoista on vaikea sanoa mitään varmaa. Myös vahvistimien lattian päällä olevat osat sekä istuimet ovat mukana, samoin muukalaishahmot, joita voidaan sijoittaa aluksen sisään tai ulkopuolelle. Myös vartijahahmot ovat mukana. Mallisarja sisältää tarkat maalausohjeet (maalit eivät ole mukana). Maalauksen voi haluttaessa jättää tekemättä, tai malli voidaan havainnollisuuden vuoksi maalata vain osittain. Osien yhteensopivuus on kohtuullisen hyvä. Lattian alapuoliset gravitaatiosäteilijät (kolme kpl) kootaan kahdesta osasta, jotka eivät oikein hyvin sovi yhteen. Puoliskojen reunat jäävät hieman koholle. Asiaa voidaan auttaa viilaamalla varovasti reunat tasan. Muuten osien yhteensopivuus kelpaa. Tämän artikkelin kirjoittaja on kokeillut edellä mainittua (kalliimpaa) vaihtoehtoa, jossa lattia ja sen laitteet sekä aaltoputki valmistetaan metallista. Alkuperäistä alakuorta, yläkuorta sekä kupolia käytetään sellaisinaan metallisten osien mukana. Alakuoressa on pienet ulkonemat, joihin lattian reunan vastaavankokoiset pienet kuopat sopivat. Nämä on metallilattiavaihtoehdossa jätetty pois, joten lattia on 1 - 2 millimetriä ylempänä kuin alkuperäisessä muovimallissa.

Aaltoputkeksi käy ohut metallitanko ja reaktori, istuimet sekä gravitaatiolaitteiden ylä- ja alapuoliset osat on valmistettu teräksestä koneistamalla ja lopuksi hiottu vaaleanharmaiksi. Istuimien valmistus on hankalinta, täytyy vain seurata muovimallin mittoja. Tässä tapauksessa istuimista tuli hieman "ylikokoiset". Mutta eikös Bob Lazar kerrokin istuinten olevan tavallisille ihmiselle liian pienet, siis tuli annettua vähän extraa mittakaavaan tässä kohtaa. Istuimet ja reaktori vaidaan metallivaihtoehdossa kiinnittää ruuveilla lattiaan (metallin tarkka poraus ei ole aivan helppoa). Koko komeus tuli teetettyä paikallisella metallikoneistamolla, jolle vielä lämmin kiitos työstä. Lattian alapuolella on muovimallissa neljä vahvike - kiskoa, jotka voidaan metallityötavassa jättää pois. Ainakaan ohjeissa ei anneta näille mitään nimettyä tehtävää. Malli kannattaa tehdä avattavaksi, jolloin rakennetta on helppo tarkastella. Rakennelman voi myös pultata keskeltä yhteen, jolloin sekä ylä- että alapuoli voidaan haluttaessa irrottaa. Tällöin mallin keskeltä kulkee ohut ruuvi, joka esittää samalla aaltoputkea ja sen yläosaa. Ruuvista pitäisi jäädä yläpuolelle noin 1 1 / 2 cm:n pituinen osa, joka "markkeeraa" aaltoputken pääteosaa (Lazarilla ja ohjeessa "waveguide terminator"). Lopuksi kiinnitetään aluksen mallin ylä- ja alapuoli (ruuvin pitäisi tulla riittävän pitkälle lattian alta, mutta sen verran, että alapuoli saadaan mutterilla alta kiinnitettyä). Ruuvin lattian alla oleva osa on "naamioitavissa" ruuvin päälle sopivalla ohuella putkella, joka on kirkasta metallia. Tämä onkin jokseenkin ainoa kauneusvirhe alkuperäiseen nähden. Alkuperäisessä mallissa ei aaltoputki ulotu alapohjaan asti. Metallityö tulee maksamaan, mutta hyvin tehtynä tulosta on mukava katsella. Edullisinta on koota koko malli ohjeiden mukaan alkuperäisistä muoviosista (siis rahallisesti vähiten kukkaroa rasittavaa). Testors Corporation ei ota ohjeiden tekstin mukaan kantaa siihen, onko tällaista UFO - alusta todellisuudessa olemassa, mutta jos alus on totta, tämä lienee maailman ensimmäinen suhteellisen tarkka UFO - pienoismalli, joten sen luulisi kiinnostavan keräilijöitä. Mallin hinta Suomessa on n. 30 euroa (180 - 200 "vanhaa"markkaa). Kaiken kaikkiaan, jos suhtaudutaan kriittisellä otteella asiaan, tulisi kriitikon ottaa huomioon sekä UFO - myönteiset että UFO - kielteiset asiat. Virallisesti Yhdysvaltojen viranomaiset eivät myönnä mitään erityistä.

Vuoden 1977 Freedom of Information Act - nimisen lain mukaan Yhdysvalloissa on saatu esiin viranomaisten hallussa olevia UFO - raportteja. Liittovaltion tuomareilla on useimmissa tapauksissa oikeus arvioida (tavallisesti kuultuaan sotilasviranomaisia), voidaanko raportteja tms. aineistoa julkaista. Jos asiakirjat tai muu materiaali on viranomaisten käsityksen mukaan kansallista turvallisuutta koskevaa, ei aineistoa yleensä julkaista.

Sähkömagnetismi vai gravitaatioaallot?

Sähkömagneettinen noste tai tämän kaltaiset menetelmät näyttävät olevan todellisuutta. Area 51:n yläpuolella on havaittu kirkkaasti hohtavia esineitä, joiden valoisuus viittaa korkeataajuiseen sähkövirtaan tai jonkinlaiseen ilman ionisointiin. Kokonaan Maan päällä rakennettuja UFO-aluksia on mitä ilmeisimmin onnistuttu rakentamaan ainakin muutamia. Keinotekoinen gravitaatio alkuaineen 115 avulla näyttää olevan tehokas (mutta teknisesti vaativa) käyttövoima. Bob Lazar käyttää tämän toimintaperiaatteen mukaisista aluksista nimitystä "gravity propelled disk". Ongelmana on ilmeisesti se, että ainetta 115 ei esiinny luonnostaan Maa-planeetalla. Kuitenkin gravitaatioajo on pitkillä matkoilla tulevaisuudessa mahdollinen.

Kuuhun ja lähiplaneetoille voidaan kulkea sähkömagneettisilla menetelmillä, jotka voidaan toteuttaa Maassa esiintyvien aineiden avulla. Philip J. Corso antaa sen vaikutelman, että Roswell-aluksessa ei sinänsä ole erityisen mystisiä piirteitä, muuta kuin sen alkuperä ja olentojen evoluutiotausta. Alus on suunnilleen sitä, millainen pienehkö Maan partioalus olisi n. 2100-luvulla.

Roswellin aluksen pituus oli n. 7,2 m ja leveys n. 7 metriä. Aluksen metallirakenteissa oli kuparia ja hopeaa, siis parhaita sähkönjohde- ja varaajamateriaaleja. Alapuolella oli tiettävästi keraamisia "tiiliä", kahdeksankulmaisia palasia, avaruussukkulan tapaan. Alus oli muodoltaan kolmiomainen, mutta kulmat olivat pyöreät,vaikutelma muistuttaa enemmän lentokonetta kuin Lazar´in kuvailemat "lautaset". Jos pitäisi esittää oletuksia alusten alkuperästä, voisi sanoa, että Roswell-alus oli ehkä jonkin lähitähden aurinkokunnasta tai sitten toiminta tapahtui suuremmalta tukialukselta.

Lazar´in "lautaset" ovat ehkä todella sieltä, mistä niiden sanotaan olevan, Verkon tähdistöstä, tai sitten yleisesti monessa paikassa tunnettu alustyyppi, jota useat sivilisaatiot käyttävät. Aluksen läpimitta on erilainen kuin Roswell-tapauksessa, n. 20 metriä. Toisaalta on raportoitu myös huomattavasti suuremmista ja pienemmistä UFOista. Bob Lazarin kuvailema alus voi pystyä matkustamaan ilmeisesti automaattiohjattuna tai miehistön myötävaikutuksella. Lautasmaisen tms. koneen toimintaperiaate, ajo avaruudessa voimakkailla gravitaatioaalloilla mahdollistaa teoriassa hyvin pitkät matkat. Aluksen kupolissa täytyisi olla matkoja varten mm. varahappisäiliöt ja jätteenpoistolaitteet, joita ei alkuperäisessä "Lazar-lautasessa" eikä Corson kuvailemassa aluksessa ole.

Roswell-aluksesta on piirrosluonnos mm. Omni-Media -firman julkaisemalla CD-ROM-levyllä "Incident at Roswell" Omni 110, vuodelta 1995. Samalla CD-tallenteella on myös kiistelty "alien autopsy"- eli muukalaisruumiinavaus -filmi. Kuvamateriaali sisältää myös aluksen osiksi väitettyjä metallinpalasia ym. Eräissä näistä voidaan havaita hieloglyfien tyyppisiä merkkejä.

Löytöesineissä on myös sormioita, jotka muistuttavat sementtiin painettuja kämmenen jälkiä. Näitä laitteita on ehkä käytetty apuna aluksen ohjaamisessa, käynnistyksessä tms. Sormio-laitteissa on selkeä kämmenen mallinen painanne ja urat sormille. Myös Philip J. Corso mainitsee nämä esineet, mistä voidaan päätellä niiden mahdollisesti olevan Roswellista.Yllättävän paljon on siis julkaistu asioita, mutta ei vielä ns. ratkaisevia todisteita. Helppotajuinen esitys Roswellin oletetuista tapahtumista on toteutettu myös näytelmäelokuvan keinoin. Jeremy Kagan ohjasi v. 1994 Yhdysavalloissa elokuvan, jonka nimi on ytimekkäästi "Roswell". (Esitetty Suomessa TV 4:ssä yönäytöksenä vuorokauden vaihteessa 7. - 8. lokakuuta 2000 nimellä "Roswell - vieraat tuntemattomasta").

Filmi on kauttaaltaan näyttelijärooleilla tehty, mutta aiheessa on hyödynnetty tausta - aineistona oikeita UFO - raportteja. Filmissä armeijan lentovoimien (Army Air Forces) Roswelliin sijoitettu yksikkö on kokoontunut vuosikymmenten jälkeen yhteiseen tapaamiseen. Takautumien avulla palataan vuoden 1947 tapahtumiin. Tietenkään näytelmäelokuvalla ei ole sinänsä "totuusarvoa", vaan pikemminkin taiteellinen tai ajankuvana olemisen arvo.

Tunnetut "UFO - perinteen" ainekset on kuitenkin esitetty filmillä: Oudot metallinsirpaleet Roswellin lähellä, tuntematon maahan pudonnut alus, olentojen ruumiit, ja yhden muukalaisen kerrotaan (ainakin tässä kertomuksessa) olleen elossa jonkin aikaa putoamisen jälkeen, humanoidiruumiinavaukset, salailu, tekninen tutkinta jne. Elokuvassa todetaan myös, että humanoidit käyttäisivät viestinnässään eräänlaista "ajatusprojektiota", suoraa tiedon siirtämistä mielestä toiseen.

Koko Roswell- ja laajemmin UFO - todisteaineiston julkaiseminen vaikuttaisi valtiollisiin rakenteisiin. Emme hallitsisikaan suvereenisti omien valtioidemme ilmatilaa, politiikkamme näyttäisi alkukantaiselta kiistelyltä, kun emme tähän päivään asti ole saaneet väkivaltaa pois politiikan keinovalikoimasta. Uskomusjärjstelmämme tulisi muuttumaan ratkaisevasti, koska havaittaisiin, että avaruus ja mahdolliset toiset dimensiot eivät olekaan asumattomia. Talous muuttuisi, koska useat raha - arvot ym. olisi laskettava uudelleen. Arvoa olisi etenkin avaruustutkimukseen liittyvillä asioilla yms. Ja ehkä humanoidit vuorostaan eivät käytä rahaa siinä mielessä kuin me tunnemme rahan. Koko talousjärjestelmä voisi mennä uusiksi.

Filosofiset ja kulttuuriset näköalat muuttuisivat. Ihminen ei enää olisikaan älykkäin elämänmuoto, ja muukalaiset sen sijaan liikkuvat avaruudessa pitkiä matkoja hyvin tottuneesti ja ylittäisivät meidän älyllisen kapasiteettimme. Armeijan merkitys olisi vähäinen, koska avaruusvieraat kulkevat minne tahtovat meidän sitä estämättä, ja voisivat ehkä asuttaa Maapallon. Näin ei tosin vielä ole tapahtunut. Asiat olisivat niin mullistavia, että todisteet päätettiin salata.

Eri tavoin on kuitenkin varovasti kerrottu, että osa UFOista olisi todella toisten sivilisaatioiden aluksia, siis "jotakin on paljastettu". Lazar´ in kertomukset Area 51:n "lautasista" ovat tulleet julkisuuteen v. 1994, näiden toimintaa Lazar sanoo selvittäneensä 1989-1990. Ongelmana on, että Bob (Robert) Lazar voi olla toisen henkilön salanimi, ts. voisi osoittautua, että Lazar ei sittenkään olisi Lazar.

Kuitenkin ehkä gravitaatioajon periaate selittää useita UFO-havainnontekijöiden kertomuksia, siis että UFOn lähellä aika näyttää muuttuvan, tai esim. ihmisen puheäänen korkeus muuttuu tms. Tämä voisi viitata keinotekoisen gravitaatiokentän olemassaoloon. Kenttä saattaa olla myös pulssimainen, mikä aiheuttaa outoa "surisevaa" ääntä tai radiohäiriöitä ym. Erikoinen rikin haju ja vastaavat ilmiöt UFO-tapauksissa voivat johtua sähköpurkauksista, joita liittyy UFOihin.

Sekä Corso että Lazar antavat selvästi ajattelemisen aihetta, mitäpä jos EBEjä eli Extraterrestrial Biological Entity- (maanulkoisia biologisia olentoja) todella on jossakin. Tiukka epäilijä ei usko, ennen kuin EBE-olento tai UFO-alus tuodaan "silmien eteen". Philip J. Corso kuoli 16. 7. 1998 sydänkohtaukseen Floridassa Yhdysvalloissa 83:n vuoden ikäisenä. Tapaukseen ei ilmeisesti liity "hämäriä" piirteitä. Teoksen "The Day After Roswell" suosiosta kertoo sitä paitsi jotakin se, että Yhdysvaltojen ilmavoimat on tiettävästi tilannut omaan keskuskirjastoonsa kyseistä teosta. Mitä tahansa tarinoita ei kelpuuteta ilmavoimien kirjastoon. Tiedon voi varmistaa ainakin kirjan kustannusyhtiöltä (Simon & Schuster Inc. - New York).

Yleisiä näkökohtia

Luonnontieteissä on aivan viime aikoina tehty mielenkiintoisia löytöjä. Ennen tuntemattoman alkuaineen n:o 114 kokeellisesta havaitsemisesta ilmoitettiin v:n 1999 alussa Venäjän Dubnan ydintutkimuslaitoksessa. Alkuaine 114 havaittiin 30:n sekunnin ajan, mikä on enemmän kuin vastaavilla "superraskailla" alkuaineilla. Bob Lazarin väittämän mukaan alkuaine 115 on vakaa, ja sitä voidaan käsitellä esim. kiinteinä kappaleina.

Nykyään pyritään ilmeisesti osoittamaan uusimpien superraskaiden alkuaineiden (114, 115 ym.) olemassaolo ainakin kokeellisesti, 114-ioneja saattaa esiintyä myös Maan ilmakehään törmäävässä hiukkassäteilyssä, ilmeisesti n:o 114 voisi kerrostua esim. merien pohjalietteeseen. Tiede näyttää lähenevän Bob Lazarin väittämiä asioita, ainakin uusien alkuaineiden osalta, myös aika-avaruusjatkumon keinotekoisesta kaareuttamisesta esim. vahvalla gravitaatio- tai sähkökentällä on keskusteltu teoreettisesti.

Elämme kaiken kaikkiaan mielenkiintoisia aikoja. Uskaltavatkohan Yhdysvaltojen ydintutkijat paljastaa tietojaan alkuaineesta 115, jos tällaista "salaista tietoa" on, tämä jää nähtäväksi. Lentävä lautanen näyttää osoittautuvan ainakin joissakin tapauksissa koneeksi. Toisaalta monet havainnot ovat virhetulkintoja ja epätodellisia. Bob Lazarin mainitsema vahva ydinvuorovaikutus on tavallisesti hyvin lyhyen kantaman voima ytimen sisällä. Vasta sitten kun aineen järjestysluku nousee reippaasti yli sadan, alkaa vahva vuorovaikutus toimia kauempana, ts. atomin pinnalla.

Lautanen on käsitettävissä koneeksi tai kestäväksi kapseliksi (engl. pod tai capsule), joka kehittää ympärilleen voimakkaan gravitaatiokentän. Muodostuu periaatteessa Einsteinin suhteellisuusteorian johdannaisena worm - hole, madonreikä aika - avaruusjatkumoon, ts. jatkumo kaareutuu. Gravitaatiokentän voimakkuutta säätelemällä saadaan vaihtoehtoisia reittejä. Worm - hole - käytävät eivät ole täysin vakaita, ja on jatkuvasti tarkkailtava koneen oman gravitaatiokentän voimakkuutta. Jos käytävä alkaa luhistua, on ilmeisesti lisättävä gravitaatiokentän voimakkuutta.

On olemassa pieni mahdollisuus, että joillakin painavilla yhdisteillä (lyijyn tai harvinaisten maametallien, telluuri, osmium ym.) voitaisiin jäljitellä atomipainoa 115 ja siten alkuaine 115 saattaisi olla korvattavissa. Philip J. Corson´n kuvaama kone muistuttaa muodoltaan 1960 - luvun "lentäviä kiviä", eli lentokoneita, joilla harjoiteltiin Maan ilmakehään saapumista ja kehiteltiin avaruussukkulan muotoa. Tällaisessa laitteessa koneen rungon muoto antaa huomattavan osan kantavuudesta.

Ionosfäärin ja maanpinnan välillä vallitsee keskimäärin 300 kilovoltin (siis 300:n tuhannen voltin) jännite - ero. Tällainen tekijä voisi mahdollisesti toimia staattisena kantovoimana. Philip J. Corson mukaan Roswell - aluksella oli sähköstaattinen toimintaperiaate (ja ilmeisesti jonkinlainen ionisuihkuun perustuva laite koneen takaosassa). Siivet kantoivat muotonsa puolesta sekä ilmavirtauksen avulla että sähköstaattisesti. Osa kantavuudesta saatiin rungon muodosta, kuten NASA:n "lentävissä kivissä".

Uuden kansainvälisen avaruusaseman poistumissukkula muistuttaa, kuinka ollakaan, piirrosluonnosta Roswell - aluksesta, joka on Omni Media´n CD - ROM - levyllä. Ovatko siis UFOt "huuhaata" vai konetekniikkaa? Tekisi mieli sanoa, että osittain kyllä tekniikkaa ja osa havainnoista on virhetulkintoja tai muutoin epätodellisia, tai myöskin sensaatiojournalismia. Jäljelle jää vielä tapauksia, jotka viittaavat suuren luokan sotilassalaisuuksiin, joita on vähitellen saatu esiin (tällaisia lienevät Corso´n ja Lazar´in kuvailemat koneet). Tietty osa UFO - ilmiöistä on vuorostaan enemmän psyykkisiä kuin fyysisiä, eikä tutkimus ole kovin helppoa.

Lisäksi UFOiksi väitettyjen laitteiden monimuotoisuus on melko hämmästyttävää. Esim. valokuvia on tuhansia erilaisia (eikä valokuva ole mikään lopullinen todiste). Aluksien mahdollisista toimintaperiaatteista on moniakin olettamuksia. Eräät UFOt näyttävät lähettävän ympärilleen varattuja hiukkasia, jotka ehkä muodostavat ilmakehässä kuljettaessa alipaineen kulkusuuntaan, ja kone voisi liikkua alipaineen avulla.

Toisissa oletuksissa alus toimii eräänlaisena plasmapumppuna tai tuottaa elektroneja ja positroneja, joiden kulkua ohjataan magneetti- tai sähkökentillä ym. "Renkaat" tai hiiltyneet jäljet maassa ja painumat ovat kirjallisuudessa kuvailtuja UFOjen jättämiä jälkiä.

Myös kuitumaiset, melko nopeasti haihtuvat materiaalit, ns. enkelinhiukset kuuluvat toisinaan UFOjen jälkiin, tai kuituja jää kasvien oksille tms. Oksia voi myös taittua melko ylhäältä ja niissä saattaa näkyä kuumenemisjälkiä. Kuumeneminen vuorostaan viittaa suurijaksoiseen sähkömagneettiseen energiaan. Oletetuilta laskeutumispaikoilta voi löytyä orgaanisen (kasvi- yms-) materiaalin jäännöksiä tai myöskin (ei aina) radioaktiivista säteilyä.

Ns. viljaympyrät (crop circles) on melko usein yhdistetty UFO - ilmiöön, onpa valoilmiöitäkin nähty ympyröiden muodostumisajankohtana viljapeltojen yläpuolella tai peltojen läheisyydessä. Selitysmalliksi on tarjottu jotakin erikoista, "älylliseltä" vaikuttavaa luonnonilmiötä.

Myös erilaisten psyykkisten, UFOihin viittaavien ilmiöiden selitysmalliksi on tarjottu ulkopuolista intelligenssiä, joka pyrkii kontaktiin ihmisten kanssa. Me ihmisinä olemme (etenkin ns. kontaktihenkilöt) kosketuksissa tähän älyyn, joka vuorostaan on kosketuksissa meihin. Erilaisiin automaattikirjoituksella tai psyykkisiä kanavia pitkin saapuneisiin UFO - viesteihin on suhtauduttu kriittisessä tutkimuksessa torjuvasti. Helpointa meidän sivilisaatiollemme olisi tässä vaiheessa ehkä tutustua toiseen sivilisaatioon, joka olisi jotenkin ymmärrettävä, ihmisten kaltainen. Onkohan Corson ja Lazarin ym. kuvaamissa esinelöydöissä ja aluksissa kysymys tästä?

Kuulentojen yllättävä loppuminen 1970 - luvun alkupuolella herättää kysymyksiä. Miksi lennot lopetettiin, vaikka esim. Yhdysvalloilla oli varaa antaa rahaa hyvinkin tuottamattomiin sotilaallisiin koulutus- ja agenttioperaatioihin vuosikymmenten ajan esim. Etelä - Amerikassa, ja useiden ulkomaisten hallitusten sekä joukkojen tukemiseen. Ja olihan varaa moneen muuhunkin kylmän sodan operaatioon, joihin yhteensä saatiin menemään suuret summat dollareita. Oliko niin, että kuulennoilla havaittiin jotakin, mitä ei voi kertoa? Vai onko olemassa jokin hiljainen sopimus, jonka mukaan Kuu olisi varattuna johonkin erityiseen käyttöön (etenkin Maahan näkymätön puoli). Vaikea sanoa, koska asiasta ei juuri ole dokumentteja.

Ajatus kuuhun rakennettavasta tukikohdasta oli Yhdysvalloissa esillä jo 1950 - luvulla (Corso - Birnes 1997, s. 276 - 332). Horizon - nimisessä projektissa olisi rakennettu useassa vaiheessa kuuasema, josta voitaisiin tarkkailla esim. sotilaallista toimintaa Maassa. Horizon´in suunnitelmia on julkaistu teoksen "The Day After Roswell" liitteenä. Horizon – kuuasemahankkeesta kuitenkin luovuttiin ainakin muodollisesti kustannussyistä, ja siirryttiin ajatukseen miehitetyistä kuulennoista. Koko kysymys näyttää monimutkaiselta, ja eri selitysvaihtoehtoineen UFO - ilmiökin kuuluu kiinnostaviin luonnon salaisuuksiin.

Lähdeaineisto:

Area S4 UFO, pienoismalli ja ohjeet, Testors Corporation, Model N:o 576. (1: 48) Illinois USA.
Incident at Roswell. Omni Media - Channel 4 Television Corporation: Incident at Roswell, Omni Media OMNI 110 CD-ROM. (1995).
Philip J. Corso - William J. Birnes: The Day After Roswell. Pocket Books 1st. Hardcover Edition, Simon & Schuster Incorporated, New York 1997.
UFO - Tutkija. Suomen Ufotutkijat ry:n tiedotuslehti (1/1997 ja 3/1998).

Alıntı: http://www.ultra-lehti.com/kolumnit/kolumni-2.html

Zamanda yolculuk, Time Travel, wormhole, warpdrive, Antigravitation, Time Machine, solucan deliği, Kurtdeliği, zaman kayması, Çetin BAL

Hiçbir yazı/ resim izinsiz olarak kullanılamaz!! Telif hakları uyarınca bu bir suçtur..! Tüm hakları Çetin BAL' a aittir. Kaynak gösterilmek şartıyla siteden alıntı yapılabilir.

Ana Sayfa /i ndex /Roket bilimi / E-Mail /CetinBAL /Quantum Teleportation-2

Time Travel Technology /Ziyaretçi Defteri / UFO Technology

Kuantum Teleportation / Kuantum Fiziği / Duyuru

New World Order(Macro Philosophy)/Astronomy